Onnesta sekaisin

Viime viikolla tein kauan odotetun PLUSSA testin!! En vieläkään millään voi uskoa että se on totta!! Olen raskaana, ja ihan luomuna vielä!!

Kuukautis kiertoni on epäsäännöllinen joten on vaikeata tietää millä viikolla olen nyt... Viime kuukautiset alkoivat 1 marraskuuta. Netissä tehdyn raskauslaskurin mukaan olisin huomenna viikolla 9.  Ensimmäisen neuvola ajan sain 9.1.2015

Syy miksi silloin viime viikolla tein sen raskaustestin oli koska minulle yhtäkkiä alkoi oksettamaan kun lähdin koulusta kotiin. Mitään muita oireita ei ollut. Olin aivan varma että nega sieltä tulee, mutta jokin sanoi että minun piti ostaa se testi kuitenkin. Ostin halvimman mahdollisen rfsu testin.Tein testin iltapissasta mutta tulos oli silti todella selvä!! 2 tummaa viivaa ilmestyi siihen tikkuun. Aamulla tein uudestaan testin ja se oli myös tosi selkeä plussa.

Silloin kun tein sen testin mieheni ei ollut vielä kotona. Kun hän tuli kotiin yllätin hänet pienellä paketilla johon olin laittanut plussa testin ja pienen vauva pipon :) Olin niin odottanut sitä päivää jolloin saisin yllättää hänet!! Eikö se mene niin että nainen kosii plussa testillä ja mies sormuksella ;) 

 Yllätys oli hänelle kullä suuri, koska olimme molemmat luulleet ettemme ilman hormoonihoitoja saisi lasta. 

Rauskausoireita on tähän asti ollut pahoinvointi, palelu ja pyöryttävä olo.  Pahoinvointi on ollut pahinta aamullaamu mutta huonoa oloa  ilmaantuu myös päivällä,jos en syö tarpeeksi usein. Oksentanut olen vain aamulla. 

Minulla on hirveän kylmä kokoajan. Välillä tuntuu että palelen jopa silloin kuin seison kuumassa suihkussa tai makaan kahden paksun viltin alla :O Kuumetta minulla ei silti ole. 

Siitä asti kun sain positiivisen tuloksen raskaustestiin olen miettinyt olottaisinki kaksosia? Syy tähän on se että vatsa on jo nyt suurentunut!? Tottakai kyse voi myös olla turvotuksesta mutta jotenkin tuntuu että se ei millään  voi olla vain turvotusta? Oli miten oli toivottavasti kaikki siellä masussa on hyvin! En millääm jaksaisi odottaa sit 2 viikkoa että pääsen näkemään meidän aarretta siellä vatsassa


                       
                                         Tällaselta sielä vatsassa rv 9 näyttää


                           

Armoton pääkipu

Olen yli viikon verran kärsinyt jatkuvasta päänsärystä. Päänsärky alkaa heti kun herään aamulla. Välillä helpottaa kun saan raitista ilmaa välillä ei auta oikein mikään. Olen syönyt särkylääkettä noin 2 g päivässä.  Mies on hieronut olkapäitäni ja selkää mutta en ole ollut mitenkään pahemmin jumissa...tosin tänään ja eilen lihaksia on myös jomottanut, varmaan siksi koska jännitän lihaksiani niin paljon kun päätä särkee.
Ruokahalussani on myös tapahtunut jotakin...minulla ei oikein ole nälkä vaan pakotan itseni syömään säännöllisin valiajoin. Välillä huomaan että on jo ilta enkä ole syönyt juuri mitään koko päivänä.Yleensä ruoka maistuu minulle hyvin, ja nälkä kurnii vatsassa jos en ole
syönyt kunnolla.

Mielialani on hyvä, joten en epäile mitään masennukseen liittyvää, joka voisi aiheuttaa näitä oireita.
Aina kun tällaisia epämääräisiä oireita esiintyy alan heti ensimmäiseksi miettiä jos voisin olla raskaana. Jotenkin vähän huvittavaakin välillä kun aina mietin sitä ensimmäisenä. Kaipaan niin sitä omaa vauvaa. Välillä pelkään sitä ettei meille tule lasta koska ajattelen asiaa liikaa. Olen aktiivisesti yrittänyt keksiä kaikkea muuta tekemistä joka saisi minn ajatukseni pois vauva ajatuksista

Edelliset kuukautiset alkoivat 1.11, eli tänään olisi kiertopäivä 23 (?)
En vielä uskalla testiä tehdä, pelkään niin että se on kuitenkin nega. Testin tekeminen  voi myös olla aivan liian aikaista, pitää odottaa ainakin pari päivää vielä...kiertoni on hyvin epäsäännöllinen, joten siitä on vaikeata päätellä mitään...
Ajattelin varata ajan hierojalle lähi päivinä. Jos hieronta ei poista kipua pitää vissiin
varata aika lääkärille

Pelkään että taas petyn aivan valtavasti jos en olekkaan raskaana. Tosin olen asennoitunut siihen että en voi tulla raskaaksi ilman mitään hormoonihoitoa. Tänään on 9 päivää siihen kun meillä on aika naistenklinikalle, ja se tuntuu jotenkin tosi helpottavalta ajatukselta.

Rakkaudella Alina

Pelkäämmekö tavallisuutta?

Mikä on oikeastaan tavallisuus? Eikö se ole inhimillinen asia mikä on meissä  ihmisissä, ammatista, ulkonäöstä tai rahasta riippumatta? Kaikilla ihmisillä on kuitenkin samat perustarpeet haluamme tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.

Nykyään arvostetaan pärjäämistä, kontrollia, kestämistä ja onnistumista. Haluamme " täydellisen" kropan, arvostetun ammatin, hienon asunnon ja " täydelissen" kumppanin. Mutta miten tärkeitä asioita nämä oikeastaan ovat? Tekevätkö ulkoiset asiat meidät onnelliseksi?

Jos luulee että "pääsee" tavallisuudestaan suorittamalla ja pyrkimällä huippuelämään, niin on väärässä. Keskeneräisyys tai tavallisuus ei poistu vaikka miten suorittaisi.

Koska nyky yhteiskunta arvostaa vahvuutta ja menestystä, monet kadottavat kyvyn näyttää omaa haavoittuvuuttaan ja haurauttaan. Monet ihmiset rakentavat ympärilleen ikäänkuin suojamuurin esimerkiksi lihaksikkaan kropan, silikonitissien, arvostetun ammatin ja uran avulla. Vahva ulkokuori kätkee usein sisäänsä hauraan ja epävarman sisuksen. Nämä ihmiset kaipaavat jatkuvaa hyväksyntää muilta, koska ilman tätä he voivat huonosti. Jos ihminen taas on tyytyväinen itseensä, hänen ei myöskään tarvitse suorittaa asioita, koska sisimmässään hän tietää että kelpaa ja on hyvä sellaisena kun on.

Joka puolelta tuputetaan niksejä miten saada itsensä, elämänsä ja parisuhteensa viritettyä huippuvireeseen ja  huippuonnelliseksi. Kokoajan pitäisi puristaa itsestään ulos enemmän kun mitä jaksaisi. Onnellisuus löytyy kuitenkin paljon pienemmistä asioista, mitä ajattelemme. Emme tarvitse sitä kallista laukkua tai huippu treenattua kroppaa jotta voisimme olla tyytyväinen. Onnellisuus löytyy paljon lähempää, tavallisesta arjesta. Voimme ja saamme olla tyytyväisiä siitä mitä meillä on. Meidän ei tarvitse jatkuvasti tavoitella jotain uutta ja hienompaa.

Tavallisuus on oikeastaan meidän jokaisen perustarpeita kuten armo, rakkaus, hyväksyntä , ruoka ja syli. Parisuhteessa arjen pienet huomionosoitukset, viestit, yhteinen aika ja hyvä ruoka tuovat elämäämme onnea.
Onnelliseen elämään ja parisuhteeseen kuuluu myös se että välillä on vähän  tylsää ja yksinäistä. Ilman näitä hetkiä emme pystyisi yhtä hyvin nauttimaan toisistamme,
ja  kaikesta ihanasta mitä ympärillämme on.

Rakkaudella Alina

Ihanat tuoksut

On mielenkiintoista huomata, miten tuoksuilla on niin suuri vaikutus mielialaan ja hyvinvointiin, vaikka ihmisellä onkin suhteellisen huono hajuaisti esimerkiksi moneen eläimeen verrattuna.
Raikas ilma sateen jälkeen, vasta leivotut pullat,  kardemumman ja kahvipurun tuoksu... joitakin esimerkkejä sellaisista tuoksuista jotka saavat minut hyvälle tuulelle.
Lempi tuoksuni on  mieheni ihon tuoksu, hänen ominaistuoksunsa jota ei oikein  voi sanoin kuvailla. Voisin "impata" hänen ihoa tunti tolkulla! Tuoksu luo minussa turvallisuutta ja nautintoa. Se saa minit myös seksuaalisesti kiihottumaan.
On tuksuja jotka herättävät meissä muistoja. Minulle tulee aina kellarin tuoksusta mieleen lapsuus mummin ja ukin luona. Heillä oli kellari josta me aina haettiin esim. mehua tai  perunaa
Eri ihmisten kotona tuoksuu myös erillaiselta. Joidenkin luona tuoksu on todella voimakas ja toisilla taas miedompi. Usein tuoksun huomaa varsinkin yövaatteista jos on ollut jonkun luona yötä. Olisi mielenkiintoista tietää millainen tuoksu meidän kotona on, sitä ei mitenkään itse pysty huomaamaan.

Rakkaudella Alina

Tervetuloa uudet ystävät

Sellaisen ihmisen löytäminen,joka samaistuvat meidän tunteisiimme jakokemuksiimme on maailman suurin onni.– Karl Splitter -

Aloitin tänä syksynä sairaanhoitaja opiskelut. Sain viime jakson kaikki kurssit hyväksiluettua, joten olen vasta viime viikolla tutustunut uuteen luokkaani. On se vaan aina niin mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita.

Jälleen kerran sain huomata miten pieni tämä maailma onkaan, ainakin suomenruotselaisissa piireissä :) Tutustuin tällä viikolla yhteen miespuoliseen luokkakaveriin. Vähän ajan juttelun jälkeen  kävi ilmi, että hän on ystäväni lapsuuden kaveri. Olen nähnyt hänet joskus ehkä  20 vuotta sitten, kun hän oli vielä pieni poika. Jotenkin niin hassua ja ihmeellistä. 

Kuka olisi arvannut että opiskelemme samaa alaa 20 vuoden päästä!

Odotan innolla että pääsen juttelemaan myös muiden luokkalaisteni kanssa. 

Kannustaisin kaikkia miettimään seuraavia asioita;

-Ketkä kolme ihmistä ovat olleet tukenasi vaikeina hetkinä?

-Nimeä kolme ihmistä jotka ovat arvostaneet sinua ja saanet sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi?

Minulle tulee ainakin heti mieleen ketkä nämä ihmiset ovat. Oletko sinä muistanut kertoa heille miten tärkeitä he ovat olleet ja ovat sinulle? Jos et ole muistanut tehdä sitä aikaisemmin, niin tee se nyt :)

Kohtaamisia

Kuluvana viikonloppuna vietimme pyhäinpäivää. Kävimme mieheni kanssa eilen viemässä pari kynttilää hautausmaalle ja muistelimme heitä jotka eivät ole enää luonamme.
Edesmenneiden ihmisten lisäksi, olen miettinyt myös ylipäätänsä eri ihmisten kohtaamisia. On se niin ihmeellistä miten ympärillemme muodostuu ikäänkuin verkko joka menee eri suuntiin. Joillakin ihmisillä on tietty tehtävä elämässämme, ja poistuvat sitten kun tämä vaihe elämässämme on läpikäyty. Koska tahansa voi tavata jonkun ihmisen joka avaa itsessä jotain aivan uuttaa ja kokematonta. Jotkut ihmiset ovat elämässämme vain hetken aikaa kun toiset ihmissuhteet taas jatkuvat läpi koko elämämme.

Syömishäiriön myötä olen kohdannut monta ammattiauttajaa joista monet ovat jättäneet elämääni jonkinlaisen jäljen. Tavallaan on surullista etten todennäköisesti tule juttelemaan heille enää ikinä. He ovat ikäänkuin tehneet tehtävänsä minun elämässäni, heillä oli jokin funktio.
Yläasteella minulla oli liikunnanopettaja josta pidin kovasti. Yhdeksännen luokan lopussa hän kysyi jos haluaisin tulla heille auttamaan lasten juhlien järjestelyissä. Menin sinne mielelläni, ja kävin myös sen jälkeen hänen luonaan kylässä. Hänestä tuli minulle todella tärkeä. Hän kuitenkin poistui elämästäni sairaalajaksoni myötä. Minusta tuntui että hän vetäytyi elämästäni sairastumisen vuoksi, hän ei ehkä tienyt miten suhtautua minuun kun olin sairaalassa.

Minulla on myös ollut hyviäkin ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni tietyn ajanjakson. Usein nämä suhteet ovat alkaneet sekä loppuneet nopeasti. Ystävyys on ollut tosi intensiivistä mutta päättynyt nopeasti ja myös aika surullisesti. On pari ystävää joiden kohdalla en oikein vielkään ymmärrä miksi meidän ystävyytemme loppui. Elämäntilanteemme taisi ajaa meidät erilleen.

Melkein tasan vuosi sitten järjestin kaverilleni babyshowerit. Siellä tapasin ihanan ihmisen, joka on tänään yksi parhaimmista ystävistäni. Olemme melkein kun siskot. Tätä tapaamista ei välttämättä koskaan olisi tapahtunut jos en olisi järjestänyt niitä vauva juhlia. Elämä on joskus niin pienistä asioista kiinni...

Aina voi tapahtua uusi, meille merkittävä kohtaaminen. Kannattaa siis olla valpaana kun tapaa uuden ihmisen,  hän voi mullistaa elämämme.

Rakkaudella Alina 

Den ökade barnlösheten

Läste i dagen Hufvudstadsbaldet att barnlösheten har ökat i vårt land. Är det så konstigt på tanke på dagens karriärs samhälle?
Människor vill först skapa karriär och och jobba något år och  sedan först bilda familj. Barn kommer inte på beställning, och framförallt inte då kvinnan är långt över 30 år, och plötsligt bestämmer sig för att skaffa sitt första barn!  Utbildning kan man skaffa sig i vilken ålder som helst men barn kan man bara skaffa under den fertila åldern, som sjunker vid 30 års ålder, och ännu mer drastiskt efter 35 års åldern.

Ändå ses det som en dålig  lösning att skaffa barn mitt under studietiden? Borde inte man uppmuntra kvinnor att skaffa sina barn, då när hon är i den mest fertila åldern vid ca 20-25 år? Jag tycker att studerande kvinnor borde stödas i deras val att skaffa barn mitt i studierna! Tror att det kan bli för många kvinnor en stress beträffande tiden, när det är lämpligast att skaffa barn. Dels får man inte vara för gammal,men inte ändå för ung. Man borde skaffa sig ett bra yrke och hitta sin plats i samhället, som inte altid är så lätt för en ung människa. Det är inte så konstigt att många börjar må dåligt och insjuknar i en depression el ätstörning.

Fast jag vet att jag vill ha barn, har jag ändå själv en underliggande stress för vad andra kommer att tycka, om jag lyckas bli gravid under min studietid
Jag har bestämt mig för att jag inte vill att mitt liv skall gå i ett visst mönster. Jag är helt enkelt helt trött på alla måsten hit och dit. Har funderat på dem redan aldeles för länge, då när jag kämpade med min ätstörning.

 Fast vi hur försöker få kontroll över saker i våra liv, är det altid saker vi inte kan kontrollera eller bestämma över. En av dem är att bli gravid. Vissa blir det på en månad andra måste kämpa i flera år för att bli gravida. Om vi väntar på rätt tidpunkt för barn kan det tillsist bli försent. Allt här i livet har sin mening, ta dagen som den kommer.

Alina

Vanhan loppu on uuden alku

Näin syksyisin kun vuosi alkaa olla lopuillaan miettii kaikkea sitä, mitä kuluvan vuoden aikana tapahtunut. Suuurimmat asiat mitä on tapahtunut, on että olen mennyt naimisiin elämäni miehen kanssa, olen saanut uuden sydän ystävän & matkustanut paikkohin joissa en ole ennen käynyt.

Uskon että ulkoisten asioiden lisäksi minussa on tapahtunut  myös sisäisiä muutoksia. Ainakin viime aikoina olen huomannut että olen tietoisesti yrittänyt olla entistä parempi ihminen. Sellainen ihminen mitä sisimmässäni haluan olla. Tällä en tarkoita sitä etten pyrkisi olemaan oma itseni, vaan päinvastoin entistä enemmän oma itseni omien arvojeni kautta. Minä haluan kohdella muita aina niinkuin minäkin haluaisin heidän kohtelevan minua. Haluan vaalia sitä mitä minulla on. Minä olen terve, minulla on ihana aviomies, ystäviä ja perhe. Meillä ei ole paljon rahaa eikä omaisuutta mutta pärjäämme hyvin, niillä rahoilla mitä meillä on. Mitä muuta voisin toivoa? Lasta tietenkin toivon koko sydämmestäni, mutta uskon ette se jonain päivänä vielä tulee luoksemme.

Kuitenkin olen joskus löytänyt itseni mielentilasta, jossa olen kateellinen ja vihainen jollekin ihmiselle, hänen saavutuksidtaan tai ulkonäöstään. En halua olla kateellinen tai katkera. Se on täysin ristiriidassa omien arvojeni kanssa.

Yhteiskunnassamme on paljon vertailua ja keteutta. Tämä johtuu, A siitä että emme pysty olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on, B siitä että vertailemme itseämme jatkuvasti muihin, ja C emme osaa aidosti iloita toisten ihmisten puolesta, ja olemme erittäin huonoja kehumaan muita. 

Minulle on tärkeätä panostaa niihin hyviin ihmissuhteisiin mitä minulla on. Olen tullut siihen tuolokseen että mikään tässä maailmassa ei ole yhtä tärkeätä kuin hyvät ihmissuhteet. Ihan sama se on mikä ammatti tai miten paljon omaisuutta sinulla on, jos sinulla ei ole joku jota rakastat ja keneltä saatrakkautta samalla mitalla takaisin. Itseasiassa minulla on kaikki mitä tarvitsen. Minulla on rikas elämä

Tällaisia maanantai illan mietteitä tänään!

Rakkaudella Alina

Minun tuntini

Tämän päivän Hufvudstads bladetissa oli hyvä kirjoitus ajankäytöstä. Siitä sain idean kirjoittaa muutaman rivin tänne. Usein kuulee ihmisten sanovan että aika on rahaa ja että ihmisillä on niin kiire että heidän on vaikeata löytää kalenteristaan aikaa esimerkiksi rentoutumiselle ja ystävien tapaamiseen.

Mutta eihän se saisi olla niin, että minulla ja sinulla vain on aikaa mitä annamme pois? Kirjoitamme kyllä kalenteriimme minnoin meillä on pilates tunti, ystävän tapaaminen, lääkäriaika jne,  mutta unohdamme kirjoittaa millon meillä on OMA tunti, joka on vain ja ainoastaa minulle!

Ihmiset haluaisivat elää tässä hetkessä, mutta eivät usein kuitenkaan pysty siihen. Milloin olet viimeksi seisyt aivan paikallaa ja tuntenut miten tuuli vie sinun hiuksiasi sinne tänne, tai maannut paikoillasi ja nauttinut toisen ihmisen kosketuksesta? Monesti käy niin että kuin pitäisi rauhoittua miettii kuitenkin sataa muuta asiaa. Tämä on kuitenkin kyky jossa jokainen voi kehittyä jos atiivisesti harjottelee!

Minä olen jo jonkin aikaa aktiivisesti harjoitellut olla aidosti läsnä tässä ja nyt. Jos tapaan ystävää olen tehnyt tietoisen valinnan antaa  hänelle  omaa aikani. Tämä tarkoittaa sitä että olen läsnä ja kuuntelen häntä sen sijasta että näprään puhelinta juttelun ohessa, eli jakaisin aikani samaan aikaan monen muun ihmisen kanssa.
Pyrin myös siihen etten tekstaile tai soittele kokoajan kavereiden kanssa silloin kun haluan viettää aikaa mieheni kanssa. Silloin haluan antaa kaiken läsnäoloni hänelle. Aamuisin voin vain käpertyä miehen kainaloon ja nauttia hänen ihon tuoksustaan. Se on  nauttimista elämästä tässä ja nyt ihan parhaimmillaan!
 Viime aikoina olen myös koittanut keksiä omia juttuja mitä teen ihan yksin, minun oma aikani. Laitan puhelimen äänettömälle ja keskityn täysillä siihen mitä olen sillä hetkellä tekemässä.

Ensi yönä käännetään taas kelloja tunti taakseppäin. Tämä tarkoittaa periaattessa sitä että saamme ylimääräisen tunnin käyttöömme, mutta kuitenkaan emme.  Miten sinä haluaisit käyttää tämän ajan?

Rakkaudella Alina

Raskaus toiveita

Tänään on kulunut 8 kuukautta häistämme. Lähes yhtä kauan ollaan myös yritetty lasta. Niinkuin aikaisemmin kerroin minulla on todettu monirakkulaiset munasarjat jotka auheuttavat epäsäännöllisen kierron ja sen ettei kuukautiset tule joka kuukausti. Noin kuusi viikkoa sitten minulla lisättiin kilpirauhaslääkettä, tyroxinia kun arvoni olivat olleet niin korkeat...voi olla että nuo korkeat arvot myös vaikutti siihen etten voinut edes tulla raskaaksi

Olen  nyt syönyt 3 terolut kuuria, kierron säännölistämiseen. Kahden ensinnäisen kuurin jälkeen minulle tuli tyhjennys vuoto, mutta ei tästä kierrosta. Nyt toivonkin kovasti että olisin raskaana. Testiä en ole vielä uskaltanut tehdä, koska pelkään että petyn jälleen kerran...koska kierto on niin epäsäänöllinen en edes tiedä milloin kuukautisten pitäisi tulla. Olen tehnyt niin monta negatiivista testiä että pelkään etten koskaan saa sitä plussaa tikkuun :(

En kuitenkaan aijo menettää toivoa, jos en raskautunut tässäkään kierrossa. Uskon kuitenkin että kaikella on tarkoituksensa! Kyllä se vauva tulee sitten kuin on sen tarkoitus. Olen jo vaan niin malttamaton!!

Noin kolme päivää minulla on nyt ollut rintojen särkyä, joka ilmenee enimmäkseen iltaa kohden. Mitään muita oireita ei kyllä ole...Voisinko olla raskaana?

Olen tänään pohtinut miten yllättäisin mieheni sitten kun joskus saan sen plussan tikkuun?
Haluaisin kertoa asiasta jollain hauskalla tavalla. Mietin että tekisin hänelle raskausvatsa kakun tai jonkun hauskan paketin missä olisi vauvan vaatteita. Isi paita olisi myös aika hauska yllätys :)

Rakkaudella Alina

Kan vi vara glada för andra människors lycka?

Onni on kuin suudelma: se on jaettava jotta sen voi saada.

— Olivia Santoro
När vi får ett nytt jobb, hittar en ny kärlek eller åker på en rasa, vill vi gärna dela vår glädje med någon.  Vi delar gärna bilder på sociala median om exempelvis en romantisk middag med vår gulle, eller vår road trip med våra vänner. Delad glädje är ju dubbelglädje, eller är de det? Många gånger önskar vi,  att andra kunde vara glada för vår skull, då vi är glada och lyckliga men så kan vi ändå inte själva   vara glada för andras skull.
För entid sedan insåg jag att jag vill jobba med mig själv, för att bli bättre på att vara glad för andras skull. Det är ju inte bort från min egen lycka om jag delar  andras glädje, fast det nångång kan kännas så! Det var en lång tid som jag var arg på en person utan att hon hade gjort mig något illa.  Tvärtom hade hon velat få bättre kontakt med mig, och lära känna mig bättre, men jag gav klara signaler att jag inte vill ha så mycket kontakt med henne. 
 En dag bestämde jag mig för att jag ska ge henne en skjans. Jag insåg att problemet inte ligger hos henne utan hos mig själv. Nu har jag träffat henne oftare och vi har fått en bättre kontakt. Plötsligt är det som jag varit avunsjuk för hos henne mycket mindre. Det handlade altså till en stor del om avunsjuka. Jag kunde inte vara glad för det hon hade, utan tog det som ett hot mot mig själv på något sätt. Har insätt att om man klarar av och vara glad för andras framgångar och lycka, får man vara glad så mycket oftare!  
      Alina

Varför mår vi så dåligt när vi har det så bra?

Det som händer i värden påverkar oss bara genom det sätt på vilket vi väljer att tänka kring det
- Jonathan Haidt

Nutidens människor sägs vara allt olyckligare än tidigare, trots att levnadsstandarden exempelvis i norden är mycket högre än i många andra delar av värden. Fast vi har faktorer som hälsa, utbildning,ekonomi & jämstäldhet mår vi många gånger psykiskt sämre än många andra människor som synligt har det mycket sämre ställt. Vad kan detta bero på? En av orsakerna tror jag är den att vi inte har samma gemenskap och sammanhållning människor emellan som det funnits tidigare. Förr hjälpte man varandra mycket mer och hade tid att umgås med varandra. Nuförtiden är det vanligt att man har så bråttom hela tiden att man knappt hinner stanna upp och fråga hur den andra mår. Det är också viktigt att faktiskt stanna upp och lyssna på vad känslan bakom orden är.

Upplever att jag själv speciellt då jag insjuknade i min ätstörning, skulle ha önskat,att någon skulle ha kommit fram till mig o frågat "hur mår du egentligen?" och verkligen velat lyssna till vad jag svarar.
Upplevde många gånger att ingen märkte mig, inte fast jag många gånger måste ha sett mycket trött och ledsen ut. Tycker det berättar mycket om hur dagens människor fungerar. Alla tänker så mycket på sig o sitt att de inte hinner se människor de har runt omkring sig.

I maj 2009 fick jag komma in på en avdelning för personer med ätstörningar. Ungerfär en vecka innnan det hade en arbetskompis kommit fram till mig och frågat om han får krama mig, eftersom han upplevde att jag behövde en kram.Den situationen har stannat i mitt huvud som en väldigt betydelseful händelse. Det var första gången någon verkligen såg mig. Han märkte att allt inte var som det skulle vara. Denna underbara kille är idag min kära man. Han har med sin kärlek gjort mig minst 1000 gånger starkare. Utan honom tror jag inte jag skulle skriva det här idag.

Lyckan kommer inifrån oss själva. Vår egen inställning och våra egna tankar påverkar hur vi kan, eller inte kan känna lycka.
Har tidigare tänkt väldigt fula tankar om mig själv. Jag har sätt mig som oduglig och otillräcklig. Tankarna har gjort mig mycket sjuk.
Det bärande kraften hos mig, och den som säkert gjorde frisk var nog det att jag alltid, hur svårt jag än har haft det har haft ett litet litet hopp inom mig. Detta lilla hopp har gjort att jag orkat kämpa, fast det varit helt förjävligt tungt ibland..

Har insett att jag faktiskt  själv har makten över mina egna tankar!! Jag kan altid välja hur jag tänker om saker. Jag kan vara missnöjd och nedstämd  eller välja att se det positiva i det som sker. Jag får vara lycklig & tacksam över allt det fina jag har runt omkring mig.


Alina

Uskallatko hypätä? - syömishäiriöstä toipuminen

  


Minulle ulkonäkö ja muiden hyväksyntä on ennen ollut kaikki kaikessa. Millään muulla ei oikeastaan ollut mitään väliä, kunhan vain pitäisin itseni täydessä kontrollissa syömisen/syömättömyyden suhteen. Syömishäiriön ilmenemismuotoja ovat syömättömyys, pakonomainen liikunta, ahmiminen, oksentaminen ja kaikkea siltä väliltä. Niinkuin monet ehkä edelleen luulee syömishäiriön syy ei ole ulkonäkö eikä paino.  Se juurtuu paljon syvemmälle, monesti lapsuuteen&nuoruuteen. Kyse ei ole yhdestä yksittäisestä tapahtumasta, vaan se on monen ikävän kokemuksen summa. Kyse voi olla esimerkiksi hylätyksitulemisen kokemuksista ja yksinäisyydestä.

 Uskon että syömishäiriön toipumisvaiheessa on jossain määrin kyse uskaltamisesta. Uskaltamisesta valita toinen tie ilman sitä tietoa, että onko uusi tie parempi kuin edellinen? Jos on sairastanut syömishäiriötä pitkään ei ehkä muista edes sitä aikaa jolloin oli normaalipainoinen ja onnellinen. On mahdotonta toipua syömishäiriöstä jos ei uskalla luopua jostain vanhasta ja turvallisesta. Toipumiseen kuuluu että elää hetken, joskus pidempääkin ikäänkuin tyhjässä tilassa. On jättänyt jotain vanhaa taakseen mutta ei ole vielä saanut mitään uutta tilalle. On tavallaan rakennettava oma identiteettinsä täysin puhtaalta pöydältä. Se on hiton pelottavaa, ja välillä haluaakin palata siihen ns vanhaan turvalliseen olotilaan eli syömishäiriöön. Vanhaan palaaminen ei kuitenkaan johda  mihinkään muuhun kuin jatkuvaan pahaan oloon ja pitkittyneeseen sairaus kierteeseen.

 Osasto vuosi ja kaikki vuodet sen jälkeen on tehnyt minusta  etenkin henkisesti vahvemman ihmisen. Minä näen itseni sankarina, olen voittanut syömishäiriön 10-0!!! Suurin apu omassa paranemis prosessissa on ollut minun ihana mieheni. Uskallan väittää että hänen rakkautensa on pala palalta tehnyt minusta ehjän. Toinen suuri apu on ollut psykoterapia. Sen avulla olen saanut paljon työvälineitä ja uskallusta tarttua uusiin asioihin. Olen saanut paljon tukea mutta suurimman työn olen kuitenkin tehnyt ihan itse ja siitä voin kiittää vain ja ainoastaan itseäni

Rakkaudella Alina

Täydellinen mies?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta. Hän on ensimmäinen rakkauteni, ja  nykyinen aviopuolisoni. Menimme kihlohin tammikuussa 2013, jonka jälkeen  pohdin kovasti sitä voiko ensimmäinen poikaystävä todellakin olla se oikea!!? Vaikka olin kovasti odottanut kihlausta niin sen jälkeen minua myös pelotti suuri päätös naimisiinmenosta. Näin jälkeenpäin ajateltuna minusta oli hyvä että silloin pohdin ja kyseenalaistin asioita. Uskon että ison päätöksen edessä jokaisen on hyvä pysähtyä ja kuunnella omia tuntemuksiaan. Siihen tulokseen olen itse tullut että täydellistä parisuhdetta tai kumppania ei ole olemassakaan, vaan SE LUODAAN IHAN ITSE. Suhteen eteen pitää tehdä töitä! Jos suhteen peruspalikat ( luottamus, kunnioitus ja kaiken kantava rakkaus)on kohdillaan työn tekee mielellään

Olemme muutaman ystäväni kanssa puhuneet tästä aiheesta. Koska minulla ei ole kokemusta muista suhteista, on minusta hyvä kuulla muiden ajatuksia hyvästä parisuhteesta ja eri miesten eroavaisuuksista yms. Hyvä mies pitää aina naistaan numerona yksi elämässään. Tämä ei tarkoita sitä että oltaisiin kokoajan liimattuja toisiinsa, mutta joka asian kohdalla ajatellaan suhteen parasta. On tärkeätä että molemmilla on myös omat ysävät. Välillä parasta suhteelle voi olla että molemmat tekee erillään omia asioita, ja välillä taas on hyvä viettää aikaa vain kahdestaa. On myös iso etu jos on yhteisiä kavereri pariskuntia, jonka kanssa voi viettää aikaa. Hyvän suhteen edellytys on ehdottomasti luottamus. Pieni mustasukkaisuus kuuluu toki asiaan, mutta kun toinen alkaa kontrolloida toista ja määrää kenen kanssa saa viettää aikaa ja kenen kanssa ei niin silloin ollaan menty liian pitkälle.

Millon tietää sitten että on löytänyt sen oikean? Minun anoppini sanoi häissämme että "silloin tietää että on löytänyt sen oikean, kuin pitää itsestään toisen seurassa" minusta tämä oli tosi hyvin sanottu!


Tällaisia lauantai mietteitä tänään :)


Rakkaudella Alina

  

Haavena vauva

Häidemme jälkeen vuoden alussa päätimme mieheni kanssa jättää ehkäsy pois. Ajatus oli että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Olin noin puoli vuotta aikaisemmin käynyt gynekologilla epäsäännöllisten kuukautisteni takia. Tällöin selvisi että minulla on monirakkulaiset  munasarjat (PCOS). Sain kuulla että minulla voi olla vaikeampaa saada lapsia. Muistan että olin aivan musertunut tuon tapaamisen jälkeen. Mitäs jos en voisikaan saada lapsia? Toiveet olivat kuitenkin korkealla heti kuin jätimme ehkäsyn pois.

Tänään on 10.10.2014, eikä raskaus ole vielä alkanut.  Kuukautisten pitäisi tulla joskus ensi viikon lopulla. Fiilikset on nyt aika jännittävät. Jos nyt olisi tärpännyt!!? Tosin pelkään että saan taaas pettyä...
Syön nyt kolmatta kuuria keltarauhashormonia ( terolut). Ajatuksena oli että saataisiin säännöllistettyä kuukautiskiertoa ja että seuraisin itse milloin minulla on ovulaatio, ovulaatiotestien avulla.  Olen havainnut että ovulaatio kyllä tapahtuu mutta tosi aikaisin noin kiertopäivä 6-8.
Onkohan mahdollista että se tapahtuu kropalle liian aikaisessa vaiheessa, ja että kohdunlimakalvo ei ole vielä ehtinyt paksuuntua tarpeeksi että kiinnittyminen voisi onnistua?? Minulla on jotenkin sellainen fiilis että hedelmöittyminen kyllä tapahtuu, mutta sitten valuu pois koska ei kykene kiinnittymään? Nämä ovat tosin ihan minun omia arvailuja, josta ei voi päätellä juuri mitään.
Jos en tässä kierrossa raskaudu gynekologi lupasi kirjoittaa  minusta lähetteen naistenklinikalle jatkotutkimuksiin. Pidetään kuitenkin peukkuja ettei tarvitsisi ryhtyä rankimpiin hedelmöitys hoitoimin

Koska uskon vahvasti siihen että kaikella on tarkoituksensa, minun ei pitäisi murehtia asiaa liikaa. Raskautuminen tapahtuu silloin kun on sen aika. Voisiko olla niin että joku toinen juuri nyt tarvitsee lasta enemmän kuin me, ja siksi en ole vielä raskaana?? Meidän vuoro tulee vielä, haluan uskoa siihen

  Rakkaudella Alina