Uskallatko hypätä? - syömishäiriöstä toipuminen

  


Minulle ulkonäkö ja muiden hyväksyntä on ennen ollut kaikki kaikessa. Millään muulla ei oikeastaan ollut mitään väliä, kunhan vain pitäisin itseni täydessä kontrollissa syömisen/syömättömyyden suhteen. Syömishäiriön ilmenemismuotoja ovat syömättömyys, pakonomainen liikunta, ahmiminen, oksentaminen ja kaikkea siltä väliltä. Niinkuin monet ehkä edelleen luulee syömishäiriön syy ei ole ulkonäkö eikä paino.  Se juurtuu paljon syvemmälle, monesti lapsuuteen&nuoruuteen. Kyse ei ole yhdestä yksittäisestä tapahtumasta, vaan se on monen ikävän kokemuksen summa. Kyse voi olla esimerkiksi hylätyksitulemisen kokemuksista ja yksinäisyydestä.

 Uskon että syömishäiriön toipumisvaiheessa on jossain määrin kyse uskaltamisesta. Uskaltamisesta valita toinen tie ilman sitä tietoa, että onko uusi tie parempi kuin edellinen? Jos on sairastanut syömishäiriötä pitkään ei ehkä muista edes sitä aikaa jolloin oli normaalipainoinen ja onnellinen. On mahdotonta toipua syömishäiriöstä jos ei uskalla luopua jostain vanhasta ja turvallisesta. Toipumiseen kuuluu että elää hetken, joskus pidempääkin ikäänkuin tyhjässä tilassa. On jättänyt jotain vanhaa taakseen mutta ei ole vielä saanut mitään uutta tilalle. On tavallaan rakennettava oma identiteettinsä täysin puhtaalta pöydältä. Se on hiton pelottavaa, ja välillä haluaakin palata siihen ns vanhaan turvalliseen olotilaan eli syömishäiriöön. Vanhaan palaaminen ei kuitenkaan johda  mihinkään muuhun kuin jatkuvaan pahaan oloon ja pitkittyneeseen sairaus kierteeseen.

 Osasto vuosi ja kaikki vuodet sen jälkeen on tehnyt minusta  etenkin henkisesti vahvemman ihmisen. Minä näen itseni sankarina, olen voittanut syömishäiriön 10-0!!! Suurin apu omassa paranemis prosessissa on ollut minun ihana mieheni. Uskallan väittää että hänen rakkautensa on pala palalta tehnyt minusta ehjän. Toinen suuri apu on ollut psykoterapia. Sen avulla olen saanut paljon työvälineitä ja uskallusta tarttua uusiin asioihin. Olen saanut paljon tukea mutta suurimman työn olen kuitenkin tehnyt ihan itse ja siitä voin kiittää vain ja ainoastaan itseäni

Rakkaudella Alina