sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kohtaamisia


Kuluvana viikonloppuna vietimme pyhäinpäivää. Kävimme mieheni kanssa eilen viemässä pari kynttilää hautausmaalle ja muistelimme heitä jotka eivät ole enää luonamme.
Edesmenneiden ihmisten lisäksi, olen miettinyt myös ylipäätänsä eri ihmisten kohtaamisia. On se niin ihmeellistä miten ympärillemme muodostuu ikäänkuin verkko joka menee eri suuntiin. Joillakin ihmisillä on tietty tehtävä elämässämme, ja poistuvat sitten kun tämä vaihe elämässämme on läpikäyty. Koska tahansa voi tavata jonkun ihmisen joka avaa itsessä jotain aivan uuttaa ja kokematonta. Jotkut ihmiset ovat elämässämme vain hetken aikaa kun toiset ihmissuhteet taas jatkuvat läpi koko elämämme.

Syömishäiriön myötä olen kohdannut monta ammattiauttajaa joista monet ovat jättäneet elämääni jonkinlaisen jäljen. Tavallaan on surullista etten todennäköisesti tule juttelemaan heille enää ikinä. He ovat ikäänkuin tehneet tehtävänsä minun elämässäni, heillä oli jokin funktio.
Yläasteella minulla oli liikunnanopettaja josta pidin kovasti. Yhdeksännen luokan lopussa hän kysyi jos haluaisin tulla heille auttamaan lasten juhlien järjestelyissä. Menin sinne mielelläni, ja kävin myös sen jälkeen hänen luonaan kylässä. Hänestä tuli minulle todella tärkeä. Hän kuitenkin poistui elämästäni sairaalajaksoni myötä. Minusta tuntui että hän vetäytyi elämästäni sairastumisen vuoksi, hän ei ehkä tienyt miten suhtautua minuun kun olin sairaalassa.

Minulla on myös ollut hyviäkin ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni tietyn ajanjakson. Usein nämä suhteet ovat alkaneet sekä loppuneet nopeasti. Ystävyys on ollut tosi intensiivistä mutta päättynyt nopeasti ja myös aika surullisesti. On pari ystävää joiden kohdalla en oikein vielkään ymmärrä miksi meidän ystävyytemme loppui. Elämäntilanteemme taisi ajaa meidät erilleen.

Melkein tasan vuosi sitten järjestin kaverilleni babyshowerit. Siellä tapasin ihanan ihmisen, joka on tänään yksi parhaimmista ystävistäni. Olemme melkein kun siskot. Tätä tapaamista ei välttämättä koskaan olisi tapahtunut jos en olisi järjestänyt niitä vauva juhlia. Elämä on joskus niin pienistä asioista kiinni...

Aina voi tapahtua uusi, meille merkittävä kohtaaminen. Kannattaa siis olla valpaana kun tapaa uuden ihmisen,  hän voi mullistaa elämämme.

Rakkaudella Alina 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti